Rakkauden talossa – Osa 7 – Pientä puhetta pariskunnille

Rakkauden talon infrastruktuuri – tietoliikennejärjestelmät ja niiden toimivuus

Pariskuntien rakkauden talossa on siis jokin samanlainen ulottuvuus ja infrastruktuuri kuin ovat viemärit ja putket ja sähkökaapelit tavallisessa talossa. Nuo perusrakenteet mahdollistavat paljon asioita, mutta niihin ei tule kiinnitettyä kovin paljoa huomiota niin kauan kun ne eivät ihan pahasti mene epäkuntoon. Ja jos tai kun ne menevät epäkuntoon, niin elämästä kuin rakkaudestakin tulee työlästä, hankalaa ja kurjaa. Rakkauden tila tulla esiin hankaloituu ja estyy, jos rakkauden talon perusrakenteet ovat huonossa kunnossa tai toimimattomat. Rakkauden taloa tutkimalla, voimme huomata, että myös rakkaudella on siis oma infranstruktuurinsa eli omat perusrakenteensa, joihin ei aina tule kiinnitettyä riittävästi huomiota. Tässä sarjassa olisi tarkoitus tutkia ja kiinnittää huomiota tähän piilossa olevaan puoleen rakkaudessa.

Edellisissä jaksoissa tutkimme puhtaan raikkaan veden sekä kylmän ja kuuman veden sekoittamisen välineitä ja mahdollisuuksia, likakaivojen ja viemärien maailmaa sekä ilmanvaihdon merkitystä. Tänään mietimme nykytaloille hyvinkin tärkeää kysymystä tietoliikennejärjestelmistä, niiden käytöstä ja toiminnasta.

Viestintä on vanhastaan ollut keskeinen asia ihmisten elämässä ja myös kodeissa. Ihmiset ovat kerääntyneet nuotioiden äärille kertomaan perheen ja suvun asioista sekä historiasta. Viestejä on kirjoitettu tauluihin ja papereille. Sähkösanomia on lähetetty ja radiokanavia kuunneltu. Television signaaleista on tultu puhelinlankoihin ja valokuituihin. Nykymaailman iso kysymys kuuluu: toimiiko netti? Onko tietoverkkoa tarjolla? Mikä on salasana?

Kysymys tekniikasta on monella tavalla tärkeä. Jos yhteys ei pelaa, kaikki alkaa tökkiä. Kuinka moni on repinyt pelihousujaan huonojen ja pätkivien yhteyksien takia? Yrität tehdä jonkun tärkeän viestin ja lähettää sen ja huomaat, että verkko ei toimi eikä yhteyttä saada. Siksi kunnollinen tietoliikenneratkaisu pitää nykyään olla jokaisessa kodissa. Yhteys toiseen vaatii luotettavan tietoliikenneinfran, joka toimii, kun sitä tarvitaan. Siksi pitää olla hyvä ja toimiva liittymä sekä riittävä kaista viestien välittämiseen. Näitä asioita ei kaikilla aina luonnostaan ole. Siksi monien on hyvä kääntyä luotettavien toimittajien puoleen, jotka auttavat tietoliikenneinfran asentamisessa ja tekniikan valitsemisessa. Tätä varten maassamme on lukuisia parisuhdekursseja järjestäviä tahoja, jossa tietoliikennepulmia ratkotaan vertaisryhmissä. Joskus tarpeen on etsiä apua myös tietoliikenneinsinööreiltä eli pariterapeuteilta. Hankalampaan tekniseen ongelmaan voi saada apua ja viestit voivat alkaa välittyä paremmin.

Mutta kyse ei ole vain tekniikasta. Sitä pitää myös osata ja viitsiä käyttää. Esimerkiksi molempien pitää tietää myös, millä kanavalla kulloinkin keskustelu kulkee. Jos toinen kuuntelee YLE Puhetta ja toinen KISS FM:ää voi epäymmärrys iskeä. Jos toinen kuuntelee vain Radio Deitä ja toinen ei kuuntele sitä koskaan, voi jälleen tulla vaikeuksia. Pitää olla kulloinkin yhdessä jaettu toimiva kanava, jolla ihmiset kohtaavat. Pitää tietää, millä kanavalla kulloinkin ollaan ja mitä se siis tarkoittaa. Rakkauden taloissa on luvattoman paljon kohtaamattomuutta siksi, että ei tiedetä, millä kanavalla kukin on. Jos ohipuhumista alkaa ilmetä, on turha vääntää volyymia ja ihmetellä, että ei tuo toinen kuule. Yleensä kysymys ei ole kuulosta, vaan eri kanavalla ja taajuudella olemisesta. Siksi volumen korottamisen tai kirjainten suurentamisen sijaan pitää ottaa vauhti pois ja lisätä kuuntelua – ja ymmärtämistä. Kysyvä ei eksy tieltä, sanotaan. Tämä pitää paikkansa myös rakkauden talossa. Ystävällinen tarkentava tiedustelu on yleislääke tietoliikenneongelmiin. Myös viestinnän rytmin hidastamista tarvitaan. Jos ei kuule, mitä toinen sanoo, pitää siis tarkistaa, että ollaan samalla kanavalla, hidastaa viestintää, vähentää omaa volumea ja lisätä kuuntelua sekä kysyä tarkentavia kysymyksiä. Parisuhdekeskustelun pitäisi, varsinkin kun selvyyttä ja oikeaa yhteyttä kriisin keskellä haetaan, olla tavallaan sellaista vuorovaikutusta, jota muinaisilla radiopuhelimilla tai nykyisillä
walkietalkie -kevytsysteemeillä luodaan. Niiden perusideahan oli ihan tekniikan tasolla, että kun oikea yhteinen kanava on olemassa, vain yksi voi puhua kerralla. Ja kun hän on asiansa sanonut, hän kertoo toiselle, että ”nyt on sun vuoro, over”. Ja sen jälkeen se toinen puhuu ja toinen voi vain
kuunnella, kunnes kuulee toisen päässeen asiassaan maaliin, ”over”. Näin se periaatteessa tämä asia menee. Ja kun sen näin sanoo, niin se vaikuttaa helpolta. Ja helppoahan se onkin, jos ei tule hälytystä. Hälytys on se asia, joka sotkee pahiten parisuhteen tietoliikennettä. Siitä puhutaan seuraavaksi.