Rakkauden talossa – Osa 9 – Pientä puhetta pariskunnille

Rakkauden talon infrastruktuuri – tietoliikennejärjestelmät sekä valvonta- ja hälytysjärjestelmien kalibrointi. Pariskuntien rakkauden talossa on siis jokin samanlainen ulottuvuus ja infrastruktuuri kuin ovat viemärit, putket ja sähkökaapelit tavallisessa talossa. Nuo perusrakenteet mahdollistavat paljon asioita, mutta niihin ei tule kiinnitettyä kovin paljoa huomiota niin kauan, kun ne ei ihan pahasti mene epäkuntoon. Ja jos tai kun ne menevät epäkuntoon, niin elämästä kuin rakkaudestakin tulee työlästä, hankalaa ja kurjaa. Rakkauden tila tulla esiin hankaloituu ja estyy, jos rakkauden talon perusrakenteet ovat huonossa kunnossa tai toimimattomat. Rakkauden taloa tutkimalla, voimme huomata, että myös rakkaudella on siis oma infrastruktuurinsa eli omat perusrakenteensa, joihin ei aina tule kiinnitettyä riittävästi huomiota. Tässä sarjassa olisi tarkoitus tutkia ja kiinnittää huomiota tähän piilossa olevaan puoleen rakkaudessa.

Edellisissä jaksoissa tutkimme puhtaan raikkaan veden sekä kylmän ja kuuman veden sekoittamisen välineitä ja mahdollisuuksia, likakaivojen ja viemärien maailmaa sekä ilmanvaihdon merkitystä. Viimeksi mietimme tärkeää kysymystä tietoliikennejärjestelmistä, niiden käytöstä ja toiminnasta rakkauden talossa. Kerroin viimeksi, että kaikissa meissä tietoliikenne- ja valvontajärjestelmä on kytketty samaan piiriin hälytysjärjestelmän kanssa. Näillä kahdella järjestelmällä on sekä yhteys että myös erillinen autonomia. Totesin viimeksi myös, että viestintä rakkauden talossa on helppoa, jos ei tule hälytystä. Hälytykset sotkevat pahiten parisuhteen tietoliikennettä rakkauden talossa. Tässä on ehkä keskeisin syy siihen, ettei viestintä onnistu.

Tämän kaksinaisuuden takia isoksi kysymykseksi nousee hälytysjärjestelmän kalibrointi ja hallinnointi. Tai toista kuvaa käyttäen, isoksi kysymykseksi nousee ratsastajan ja hevosen yhteispeli sekä tuntemus toistensa suhteen. Tällä kerralla katsomme asiaa ensin hälytysjärjestelmän kalibroinnin ja hallinnoinnin näkökulmasta. Seuraavalla kerralla tutkimme hevosen ja ratsastajan yhteispeliä ja sen kehittämistä. Hälytysjärjestelmän kalibrointi. Mitä se on? Taannoin olimme rouvuuden kanssa etelässä lomalla. Kuljimme pienen kadun jalkakäytävää lämpimässä auringon paisteessa, kun yhtäkkiä lähellämme alkoi ulvonta. Ohi ajoi iso rekka, jonka renkaat lähtivät auringon kiharalle nostamalla asfaltilla hieman pomppimaan. Tämä pomppiminen kulki asfalttia pitkin kadunvarteen parkkeerattuun autoon pienenä tärinänä, joka sai auton hieman heilumaan. Tällöin autoon asennettu varashälytin alkoi ulvoa. Olen tekninen turisti, mutta käsitykseni mukaan auton varashälyttimen laukaisee anturi, joka reagoi auton heiluntaan. Kun tuo systeemi oli asennettu ja kalibroitu eli säädetty hyvin herkäksi, pelkkä tietä pitkin tullut rekan aiheuttama resonanssi sai hälytyksen eli tässä tapauksessa väärän hälytyksen aikaan. Vastaava kysymys koskee myös ihmisiä ja heidän hälytysjärjestelmiään rakkauden talossa. Optimaalista olisi, että hälytysjärjestelmä olisi kalibroituna hyvin ja sopivasti. Eli se hälyttäisi kun pitää. Valitettavan yleistä on kuitenkin se, että näin ei aina ole. On kaksi huonoa mahdollisuutta. Voi olla niin, että hälytys ei toimi, silloin kun pitäisi.

Myös päinvastainen on mahdollista. Hälytys laukeaa, vaikka ei tarvitsisi. Ensimmäinen on esimerkiksi se, että ihminen sietää parisuhteessaan sellaista, mitä ei pitäisi sietää ja kärsiä. Yleisimmät esimerkit lienevät alkoholismin, väkivallan tai näiden yhdistelmien aiheuttamat tilanteet. Jos hälytin ei toimi, ihminen voi pitää tavallisena ja normaalina kokemaansa väkivaltaa. Mutta myös päinvastainen on mahdollista. Pariskunnan hälytyslaitteet voivat olla kuin tuo etelän esimerkin auton hälytin. Ne ovat niin herkiksi kalibroituja, että pelkkä rekan ihan tavallinen ohiajaminen saa sireenit soimaan. Tästä seuraa usein ketjureaktio. Vaikka onkin niin, että maailmaan mahtuu ääntä, usein käy niin, että toisen iso ääni saa vuorostaan toisen sireenin soimaan. Ja kun tätä tapahtuu muutamia kertoja, herkistyminen sen kun kiihtyy. Ei tarvitse ehkä enää kuin näyttää siltä, kuin olisi avaamassa sanaisen arkkunsa, kun toisen hälytin alkaa ulvoa. Syntyy negatiivinen kehä. Mitä herkemmällä hälytin on, sitä useammin tienoo raikaa. Ja mitä useammin tienoo raikaa, sitä herkemmäksi aktiivinen valvonta- ja hälytysjärjestelmämme herkistyy. Sama kierre toisessa versiossa menee niin, että kun toinen ei reagoi kohtaamaansa väkivaltaan, sen tekijä voi kuvitella tekonsa oikeutetuksi. Ja jos se on oikeutettua, siitä ei tarvitse päästä pois, vaan se voi jatkua. Tässä toisessa kohdassa on kuitenkin muistettava kaksi asiaa. Ensinnäkin väkivaltaa ei oikeuta koskaan se, jos sen kohteeksi joutunut ei siihen reagoi, vastuu väkivallasta on aina yksin väkivallan tekijällä. Toinen aiheeseen liittyvä huomio on seuraava. Aiemmin olen kertonut, että meidän puolustusjärjestelmämme eli hevosemme noudattaa kolmea yleistä strategiaa, jotka eivät ole tietoisia ja tahdon alaisia, vaan pikemminkin intuitiivisia ja automaattisia reaktiotapoja. Nämä ovat pakeneminen, taisteleminen ja lamaantuminen. Hyvä ja oikea reaktio väkivallan edessä on joko pakeneminen tai itsensä puolustaminen taistelemalla vastaan. On kuitenkin mahdollista myös, että tuo kolmas reaktio – eli lamaantuminen - aktivoituu väkivaltaa kohtaavassa. Lamaantumisen idea on alistuminen liian suuren ja ylittämättömän ylivoiman edessä. Joskus ihmiset siis alistuvat väkivaltaan, ei siksi, että tahtovat alistua tai päättävät alistua, vaan siksi, että heidän puolustusjärjestelmänsä tulkitsee edessä olevan väkivallan ylitsekäymättömäksi ja reagoi tilanteeseen lamaantumalla, pistämällä tuntemisen koneet kiinni ja menemällä shokkiin, ettei väistämättömäksi tulkittu väkivalta tuntuisi.