Ajatuksia parisuhteesta

Parisuhde on aikuisrakkautta. Parhaimmillaan se on aikuisiän turvallinen kiintymyssuhde, turvallinen tunnesuhde. Tällainen suhde perustuu tunnetasolla saatavilla olemiseen, tunnetasolla reagoimiseen ja yhteyteen.

Parisuhteen peruskulmakiviä ovat tunne ja luottamus siihen, että molemmat haluavat olla läsnä toinen toisilleen. Kuinka hyvin kumppanini on saatavillani kun tarvitsen häntä? Kuinka hyvin olen itse kumppanilleni saatavilla kun hän tarvitsee minua? Voinko luottaa siihen, että kumppanini on vastaanottavainen minulle ja tarpeilleni? Voiko kumppanini luottaa siihen, että minä olen vastaanottavainen hänelle ja hänen tarpeilleen? Vallitseeko välillämme positiivinen tunneyhteys?

On tavallista että jossain vaiheessa parisuhdetta koettelevat riidat ja ongelmat. Pitäisikö silloin erota vai jatkaa? On hyvä pysähtyä ajattelemaan, mistä tunnekuohut tai tunteiden puuttuminen kertoo, mitä niiden taakse kätkeytyy?  Kriisi voi olla myös kasvun paikka. Kun ristiriidat saadaan selvitettyä, parisuhde voi syventyä uudella tavalla.

Rakkaus on perustarve

Rakkautta pidetään yleisesti vaikeasti määriteltävänä asiana. Rakkautta kuvataan monin eri tavoin. Rakkaus on ensisijaisen tärkeä perustarve, aivan kuten happi tai vesi. Rakkautta voidaan pitää ihmislajin tärkeimpänä henkiinjäämismekanismina. Rakkaus saa ihmisen muodostamaan tunnesiteitä muutamiin keskeisen tärkeisiin ihmisiin, jotka tarjoavat suojapaikan elämän myrkyissä. Rakkaus on aalonmurtaja, jonka tarkoitus on antaa emotiaonaalista suojaa. Sen avulla on mahdollista selvitä elämän aalloilla.

Parisuhteen alussa vastarakastuneelle rakkauden kohde on elämän keskipiste. Joidenkin vuosien jälkeen tulee vaihe, jolloin toinen havahtuu miettimään, kuka minä olen sen lisäksi että elän tässä parisuhteessa. Monessa tapauksessa vaiheeseen liittyy myös kriisi. Kumppanit saattavat etääntyä toisistaan, mustasukkaisuus tai uudet ihastukset haastavat yhteistä elämää. Itseään etsivälle on annettava tilaa ja aikaa, mutta parisuhteen osapuolten yhteyden säilymisestä on myös pidettävä huolta. Kun rakasta ihmistä ei tavoita tai hän ei vastaa tarpeisiin, on ymmärrettävää, että toinen kokee olevansa yksin ja avuton. Erilaiset pelot, viha, suru ja loukkaantuneisuus valtaavat mielen. Tällöin on tärkeä palata oman parisuhteen kulmakiviin ja etsiä yhteyden kokemusta uudelleen.