Rakkauden talossa – Osa 10 – Pientä puhetta pariskunnille

Rakkauden talon infrastruktuuri – tietoliikennejärjestelmät sekä valvonta- ja hälytysjärjestelmien kalibrointi eli hevosen ja ratsastajan yhteispelin opettelu sekä oman sietoikkunan tutkiminen

Pariskuntien rakkauden talossa on siis jokin samanlainen ulottuvuus ja infrastruktuuri kuin ovat viemärit, putket ja sähkökaapelit tavallisessa talossa. Nuo perusrakenteet mahdollistavat paljon asioita, mutta niihin ei tule kiinnitettyä kovin paljoa huomiota niin kauan, kun ne ei ihan pahasti mene epäkuntoon. Ja jos tai kun ne menevät epäkuntoon, niin elämästä kuin rakkaudestakin tulee työlästä, hankalaa ja kurjaa. Rakkauden tila tulla esiin hankaloituu ja estyy, jos rakkauden talon perusrakenteet ovat huonossa kunnossa tai toimimattomat. Rakkauden taloa tutkimalla, voimme huomata, että myös rakkaudella on siis oma infranstruktuurinsa eli omat perusrakenteensa, joihin ei aina tule kiinnitettyä riittävästi huomiota. Tässä sarjassa olisi tarkoitus tutkia ja kiinnittää huomiota tähän piilossa olevaan puoleen rakkaudessa.

Edellisissä jaksoissa tutkimme puhtaan raikkaan veden sekä kylmän ja kuuman veden sekoittamisen välineitä ja mahdollisuuksia, likakaivojen ja viemärien maailmaa sekä ilmanvaihdon merkitystä. Viimeksi mietimme tärkeää kysymystä tietoliikennejärjestelmistä sekä niiden käytöstä ja toiminnasta rakkauden talossa. Kerroin viimeksi, että kaikissa meissä tietoliikenne- ja valvonta-järjestelmä on kytketty samaan piiriin valvonta- ja hälytysjärjestelmän kanssa. Näillä kahdella järjestelmällä on sekä yhteys että myös erillinen autonomia. Totesin viimeksi myös, että viestintä rakkauden talossa on helppoa, jos ei tule hälytystä. Hälytykset sotkevat pahiten parisuhteen tietoliikennettä rakkauden talossa. Tässä on ehkä keskeisin syy siihen, että viestintä ei onnistu. Tämän kaksinaisuuden takia isoksi kysymykseksi nousee toisaalta hälytysjärjestelmän kalibrointi ja hallinnointi. Tätä pohdimme edellisellä kerralla. Nyt mietimme asiaa toisen kuvan kautta. Siinä isoksi kysymykseksi nousee ratsastajan ja hevosen yhteispeli ja tuntemus toistensa suhteen.

Kuva hälytysjärjestelmän kalibroinnista on rajallinen vertauskuva, jossa on omat hyvät puolensa. Tuossa kuvassa puolustusreaktioiden tai hälytyksen automaattinen (tottumuksen tuottama) ja jopa mekanistinen luonne käy hyvin korostuneesti ilmi. Puolustusjärjestelmän eli hälytysjärjestelmän tehtävä on toimia tavallaan kuin kone. Automaattisesti. Ohjelman pitää olla siksi oikein ja sopivasti säädetty eli kalibroitu suhteessa tarpeeseen. Huonoa kuvassa on kuitenkin samalla myös se, mikä siinä on vahvaa eli kuva automaattisesta koneesta. Yleisimpiä esimerkkejä tällaisesta konemetaforan käytöstä on paitsi edellinen, myös hyvin yleinen tietokonemetafora ohjelmointeineen. Oletko kuullut väitteestä, että aivot ovat kuin supertietokone! Vaikka joskus ihmistä voi olla mielekästä ajatella konemetaforan kautta, ihminen ei kuitenkaan ole kone. Siksi puhuttaessa valvonta- ja hälytysjärjestelmän kanssa toimimisesta asiaa on hyvä katsoa myös hevosen ja ratsastajan yhteispelin näkökulmasta. Jokaisessa meissä on sekä hevonen eli turvallisuus, hälytys- tai puolustusjärjestelmä, mutta myös ratsastaja eli aivot ohjurinaan aivojen etuotsalohko ja siinä oleva hienostunut ohjaus- ja tietoliikennejärjestelmä. Näillä kahdella järjestelmällä on - niin kuin on jo todettu - sekä yhteys että erillisyys ja autonomia. Siksi kysymys siitä, miten ratsastaja oppii tuntemaan omaa hevostaan eli puolustusjärjestelmäänsä on niin tärkeä. Tärkeää on myös oppia se, mitä tekemällä ratsastaja voi rauhoittaa hermostunutta hevostaan? Mitkä tekijät ylipäätään vaikuttavat asiaan? Näitä kysymyksiä käymme seuraavaksi tutkimaan.

Hyödyllinen apukäsite aihetta lähestyttäessä on käsite sietoikkuna. Sietoikkuna kuvaa sitä sisäisen elämän aluetta, jossa ihminen on turvassa ja rauhassa ilman uhkaa. Se kuvaa siis aluetta, jossa valvova ja mahdollisesti hälyttävä tutka on rauhassa. Tai toisin sanoin se kuvaa aluetta, jossa hevonen ja ratsastaja ratsastavat pitkin preeriaa yhdessä ja hyvässä harmoniassa. Tilannetta, jossa ratsastajan on helppo ohjata ja hyödyntää hevosen voimaa ja nopeutta rakentavalla tavalla, mutta myös kulkea niin halutessaan aivan hiljaa tai olla levollisesti paikoillaan, jos se on olennaista. Sietoikkunan sisältä vaaran tai uhan ilmestyessä voidaan kuitenkin joutua ulos joko ylhäältä, kiihtyneeseen ylivireeseen, jossa pako- ja taistelureaktiot ovat usein käytössä, missä veri kuohuu, adrenaliini virtaa ja hengitys kiihtyy tai sitten sietoikkunasta voidaan pudota ulos ja alas lamaantuneeseen alivireeseen, missä sydämen syke hidastuu, hengitys salpautuu ja ihminen jäykistyy liikkumattomaksi.

Perussääntö on se, että järkevä toiminta on mahdollista vain sietoikkunassa. Siksi vain siellä niin yksilön kuin parinkin pitäisi yrittää ratkoa eteen tulleita ongelmia. Saman voi sanoa myös toisinpäin. Sietoikkunan ulkopuolella ei koskaan pitäisi yrittää ratkoa mitään ongelmia, koska tällaiseen ratkomiseen ei ole siellä edellytyksiä. Ymmärrä minut oikein. Kyse ei ole lainkaan sinun tai kumppanisi älykkyydestä. Vaikka kyseessä olisi kaikkien alojen ja aikojen fiksuin ihminen, hänkin olisi sietoikkunan ulkopuolella pahimmillaan vain kuin tyhmä, poukkoileva ja pelokas hevonen, jonka vaihtoehdot ovat aivan samat kuin maailman tyhmimmällä ihmisellä, joka hänkin on sietoikkunan ulkopuolella. Molemmat näistä osaavat paeta, taistella tai lamaantua. Siinä ovat ne resurssit. Eivätkä ne kovin pitkälle riitä, kun kyse on minkä tahansa älyä tai harkintaa vaativan ongelman ratkaisemisesta. Äly on käytössä vain sietoikkunassa. Siksi siellä ja vain siellä voi ratkoa elämän ja suhteiden pulmia rakentavasti. Pidä siis huoli siitä, että kun alat seuraavan kerran ratkoa tällaisia pulmia, että olet tosiaankin itse parisi kanssa sietoikkunassa.