Rakkauden talossa – Osa 11 – Pientä puhetta pariskunnille

Rakkauden talon infrastruktuuri – tietoliikennejärjestelmät sekä valvonta- ja hälytysjärjestelmien kalibrointi eli sietoikkunan leveyden säätelykeinot

Pariskuntien rakkauden talossa on siis jokin samanlainen ulottuvuus ja infrastruktuuri kuin ovat viemärit, putket ja sähkökaapelit tavallisessa talossa. Nuo perusrakenteet mahdollistavat paljon asioita, mutta niihin ei tule kiinnitettyä kovin paljoa huomiota niin kauan kun ne eivät ihan pahasti mene epäkuntoon. Ja jos tai kun ne menevät epäkuntoon, niin elämästä kuin rakkaudestakin tulee työlästä, hankalaa ja kurjaa. Rakkauden tila tulla esiin hankaloituu ja estyy, jos rakkauden talon perusrakenteet ovat huonossa kunnossa tai toimimattomat. Rakkauden taloa tutkimalla, voimme huomata, että myös rakkaudella on siis oma infranstruktuurinsa eli omat perusrakenteensa, joihin ei aina tule kiinnitettyä riittävästi huomiota. Tässä sarjassa olisi tarkoitus tutkia ja kiinnittää huomiota tähän piilossa olevaan puoleen rakkaudessa.

Edellisissä jaksoissa tutkimme puhtaan raikkaan veden sekä kylmän ja kuuman veden sekoittamisen välineitä ja mahdollisuuksia, likakaivojen ja viemärien maailmaa sekä ilmanvaihdon merkitystä. Viimeksi mietimme tärkeää kysymystä tietoliikennejärjestelmistä, niiden käytöstä ja toiminnasta rakkauden talossa. Kerroin viimeksi, että kaikissa meissä tietoliikenne- ja valvontajärjestelmä on kytketty samaan piiriin valvonta- ja hälytysjärjestelmän kanssa. Näillä kahdella järjestelmällä on sekä yhteys että myös erillinen autonomia. Totesin viimeksi myös, että viestintä rakkauden talossa on helppoa, jos ei tule hälytystä. Hälytykset sotkevat pahiten parisuhteen tietoliikennettä rakkauden talossa. Tässä on ehkä keskeisin syy siihen, että viestintä ei onnistu. Tämän kaksinaisuuden takia isoksi kysymykseksi nousee toisaalta hälytysjärjestelmän kalibrointi ja hallinnointi. Tätä pohdimme edellisellä kerralla. Nyt mietimme asiaa toisen kuvan kautta. Siinä isoksi kysymykseksi nousee ratsastajan ja hevosen yhteispeli sekä tuntemus toistensa suhteen.

Kuten edellisellä kerralla todettiin hyödyllinen apukäsite aihetta lähestyttyessä on käsite sietoikkuna. Sietoikkuna kuvaa sitä sisäisen elämän aluetta, jossa ihminen on turvassa ja rauhassa ilman uhkaa. Se kuvaa siis aluetta, jossa valvova ja mahdollisesti hälyttävä tutka on rauhassa. Tai toisin sanoin se kuvaa aluetta, jossa hevonen ja ratsastaja ratsastavat pitkin preeriaa yhdessä ja hyvässä harmoniassa. Jotta tuntisit hevosesi oikein, sinun pitää siis alkaa tutkia sitä ja tutustua siihen, miten hevosesi käyttäytyy, kun se alkaa kokea uhkaa tavalla tai toisella? Mitkä ovat sen perusreaktiot? Sinun pitää myös tutkia sitä, millainen sietoikkuna sinulla kulloinkin on ja mistä tunnistat sen, kuinka leveä tai kapea se on? Mitä tästä voi sanoa?

Sietoikkunan reunojen lähestymisen huomaat hermostumisesta tai sen puutteesta. Jos olet lähestymässä sietoikkunan reunoja ylhäällä kohti kiihtynyttä ylivirettä, sydämesi alkaa hakata kiivaammin, hengityksesi kiihtyy sydämen mukana ja adrenaliini alkaa virrata veressäsi. Kehosi valmistautuu taisteluun tai pakoon. Puheesi, jos olet puhumassa, kiihtyy yleensä samassa tahdissa. Sietoikkunan lähentymisen näkee siis sekä kuulee ja havaitsee kehostaan tai toisen kehosta.

Sietoikkunan leveyteen tai kapeuteen vaikuttavat sekä yleiset tekijät että erityiset henkilöhistoriaan ja omaan tarinaan liittyvät tekijät. Sietoikkunaan vaikuttavat yleiset tekijät ovat sellaisia, kutenkuinka olet syönyt eli millainen on verensokerisi? Moni tunnistaa ärtymyksen nousevan, kun verensokeri laskee. Tällöin pitäisi tietenkin syödä, ennen kuin alkaa parinsa kanssa selvittää käsillä olevia ongelmia. Vastaavanlainen asia on uni tai sen puute. Väsymys kaventaa sietoikkunaa. Samalla tavalla sietoikkuna kapenee tai levenee fyysisen kunnon mukana. Jos on hyvässä kunnossa kehon puolesta, on isompi toleranssi eli sietoikkuna. Yleinen stressitaso on myös asiaan vaikuttava tekijä. Jos siis on syönyt huonosti, nukkunut huonosti, on huonossa kunnossa ja yleinen stressitaso on kova, on sietoikkuna melkoisella todennäköisyydellä kapea. Ja kun se on kapea, pienemmätkin kolahdukset tai vastoinkäymiset vievät sieltä ulos. Ja kun sieltä päästään ulos, käyttäytymisestä tulee reaktiivista, sekavaa ja poukkoilevaa. Jos tällaisia henkilöitä on kaksi, kuten on asianlaita usein, miten esimerkiksi pikkulapsiperheissä ja talonrakentajaperheissä tai perheissä, joissa harrastetaan paljon ja innokkaasti monen lapsen voimin samaan aikaan kun vanhemmat tekevät vaativaa ja henkisesti kuluttavaa työtä, ongelmia voi olla luvassa. Mutta ei tässä kaikki. Ihminen joutuu sietoikkunastaan ulos, kun hän kokee uhkaa. Kun kaksi väsynyttä, joilla on kapea sietoikkuna kummallakin yleisestä elämästä johtuen, joutuvat sietoikkunoistaan ulos ja he alkavat käyttäytyä reaktiivisesti, sekavasti ja poukkoilevasti, he sen sijaan että vähentäisivät kokemaansa uhkaa toinen toisilleen, lisäävätkin tuota uhkaa. Syntyy negatiivinen kierre, jossa yhden kokema uhka saa hänet poukkoilemaan, mikä saa toisen kokemaan uhkaa, mikä saa hänet poukkoilemaan ja näin parikieputtaa toisiansa karusellissa, johon ei ole haluttu ja josta halutaan pois, mutta jonka pysäyttämiseen ei oikein löydetä keinoja. Kun tähän sitten vielä lisätään sietoikkunan kapeikot, jotka nousevat kunkin meidän elämän tarinoista eli ne kipeät paikat ja kohdat, joissa jo aiemmin olemme saaneet kokea traumaattisia asioita, tilanne on viheliäinen ja vaikea. Ilman aivojen etulohkon ohjauskeskusta eli ratsastajaa riehuvat hevoset taistelevat ja tallovat toisiaan yhä kiihtyvällä tahdilla. Kun taistelu on lopulta ohi ja rauhoittunut, molempien kipeät kohdat ovat uusien iskujen takia arkoja ja hevoset yhä säikympiä. Se ei tiedä hyvää tuleville kohtaamisille ja stressipaikoille. Ellei tätä lastin kasaamista opita pysäyttämään ja purkamaan, hankalaa on luvassa. Ensi kerralla mietimme mitä asialle voisi yrittää tehdä?