Rakkauden talossa – Osa 13 – Pientä puhetta pariskunnille

Rakkauden talon infrastruktuuri – Joka kodin suhdetyökalupakki

Pariskuntien rakkauden talossa on siis jokin samanlainen ulottuvuus ja infrastruktuuri kuin ovat viemärit ja putket ja sähkökaapelit tavallisessa talossa. Nuo perusrakenteet mahdollistavat paljon asioita, mutta niihin ei tule kiinnitettyä kovin paljoa huomiota niin kauan kun ne ei ihan pahasti mene epäkuntoon. Ja jos tai kun ne menevät epäkuntoon, niin elämästä kuin rakkaudestakin tulee työlästä, hankalaa ja kurjaa. Rakkauden tila tulla esiin hankaloituu ja estyy, jos rakkauden talon perusrakenteet ovat huonossa kunnossa tai toimimattomat. Rakkauden taloa tutkimalla, voimme huomata, että myös rakkaudella on siis oma infranstruktuurinsa eli omat perusrakenteensa, joihin ei aina tule kiinnitettyä riittävästi huomiota. Tässä sarjassa olisi tarkoitus tutkia ja kiinnittää huomiota tähän piilossa olevaan puoleen rakkaudessa.

Edellisissä jaksoissa tutkimme puhtaan raikkaan veden sekä kylmän ja kuuman veden sekoittamisen välineitä ja mahdollisuuksia, likakaivojen ja viemärien maailmaa sekä ilmanvaihdon merkitystä. Viimeksi mietimme tärkeää kysymystä tietoliikennejärjestelmistä, niiden käytöstä ja toiminnasta rakkauden talossa. Kerroin viimeksi, että kaikissa meissä tietoliikenne- ja valvontajärjestelmä on kytketty samaan piiriin valvonta- ja hälytysjärjestelmän kanssa. Näillä kahdella järjestelmällä on sekä yhteys että myös erillinen autonomia. Totesin viimeksi myös, että viestintä rakkauden talossa on helppoa, jos ei tule hälytystä. Hälytykset sotkevat pahiten parisuhteen tietoliikennettä rakkauden talossa. Tässä on ehkä keskeisin syy siihen, että viestintä ei onnistu. Tämän kaksinaisuuden takia isoksi kysymykseksi nousee toisaalta hälytysjärjestelmän kalibrointi ja hallinnointi. Tätä pohdimme edellisellä kerralla. Nyt mietimme asiaa toisen kuvan kautta. Siinä isoksi kysymykseksi nousee ratsastajan ja hevosen yhteispeli ja tuntemus toistensa suhteen.

Kuten edellisellä kerralla todettiin, hyödyllinen apukäsite aihetta lähestyttäessä on käsite sietoikkuna. Sietoikkunassa oleminen ja siellä toimiminen on kaiken hyvän ja rakentavan A ja O. Sietoikkunassa parilla on käytettävissään kaikki ne hienot kognitiiviset ja yhteistoiminnalliset kyvyt, jotka ovat elämässään lahjaksi saaneet tai onnistuneet oppimaan. Jos sietoikkunan ulkopuolella on enemmän kuin todennäköistä negatiivisen kierteen syntyminen ja paheneminen, on sietoikkunan sisäpuolella oleville tarjolla positiivinen ymmärrystä, kunnioitusta, rakkautta ja hyväksyntää huokuvan kierteen mahdollisuus. Sietoikkunan sisällä on mahdollista olla levollisesti toisen lähellä. Siellä on mahdollista olla dynaamisen aktiivinen tai levollisen rento ilman pelkoa. Sietoikkunan sisällä mahdollistuu aikuisten leikki eli erotiikka, siellä voi kukkia huumori ja siellä voi tulla jaetuksi kaikki lämmin kaunis ja herkkäkin. Kaikki tämä ilman pelkoa ja huolta. Mutta, jotta näin voi tapahtua, parin molempien osapuolten täytyy todennäköisesti oppia oikeaa itsetuntemusta ja itsensä hillintää tai vastaavasti totuudellista ja rakentavaa itseilmaisua. Tässä vaaditaan yleensä rohkeuden kasvua.

Tarkentamisvälineet – mistä on kyse? Kun on rauhoituttu ja ollaan sietoikkunassa, avautuu mahdollisuus toisen todelliseen ja hyvään kuunteluun. Sen selvittämiseen, mistä oikein on kyse?

Sietoikkunassa oleminen ja eläminen avaa myös monien muiden suhdetyökalujen käytölle avoimen kentän. Sellaiset ratkaisukeskeiset taidot ja välineet, kuten ongelmien paloittelun taito voivat alkaa kukoistaa.

Ongelmien paloittelun taito liittyy siihen intuitiiviseen ilmiöön, että huolen noustessa väsyneellä ja stressatulla ongelmat alkavat yleensä suurentua samalla kuin voimavarat pienevät. Ongelmista tulee norsun tai mahtikurpitsan kokoisia. Jos ihmiset kykenevät rauhoittumaan niin yksin kuin yhdessäkin, on hyvin mahdollista alkaa pilkkoa näitä isoja ongelmia käsiteltävän kokoisiin paloihin.

Isot asiat voidaan helpommin käsitellä, jos ne opitaan yhdessä paloittelemaan pienempiin käsiteltävissä olevan kokoisiin paloihin.

Toinen tärkeä taito on oppia laittamaan pilkotut ja käsiteltävän kokoiset asiat sopivaan jonoon keskenään. Kaikkia asioita ei voi hoitaa kerralla. Siksi paitsi asioiden paloittelu, myös niiden laittaminen jonoon on tärkeää. Asiat pitää oppia skaalaamaan suhteessa aikaan ja voimavaroihin. Liian paljon yrittämällä ihmiset vain väsyvät ja asiat eivät etene. Laulussa sanotaan, että päivä vain ja hetki kerrallaan. Asioiden pilkkominen ja järjestäminen yhdessä suhteessa aikaan on yksi tämän asian ulottuvuus.

Kolmas tärkeä taito, joka liittyy asioiden skaalaukseen suhteessa aikaan, on kokeileminen. Koska elämä on hyvin rikasta ja moninaista, ei voi koskaan tietää, miten mikäkin suunnitelma toimii, ennen kuin on kokeillut. Siksi kokeilemisen kulttuurin oppiminen auttaa elämässä. Kun paloiteltuihin ongelmiin kokeillaan yhdessä ideoituja ratkaisuja rajoitetun ajan, on mahdollista nähdä miten asiat edistyvät ja pitääkö jotakin muuttaa vai voidaanko jatkaa aiemman suunnitelman mukaisesti. Kaikki nämä esille nostamani asiat ovat hyvin yleisiä ja niiden oppiminen ei ole mahdotonta. Monesti ne kuitenkin saattavat unohtua ja siksi niiden esiin nostaminen on tärkeää. Asiat pitää paloitella, laittaa jonoon ja niiden ratkaisuja kannattaa kokeilla!