Rakkauden talossa – Osa 14 – Pientä puhetta pariskunnille

Rakkauden talon infrastruktuuri – Itseilmaisun hopeinen sääntö

Pariskuntien rakkauden talossa on siis jokin samanlainen ulottuvuus ja infrastruktuuri kuin ovat viemärit ja putket ja sähkökaapelit tavallisessa talossa. Nuo perusrakenteet mahdollistavat paljon asioita, mutta niihin ei tule kiinnitettyä kovin paljoa huomiota niin kauan kun ne ei ihan pahasti mene epäkuntoon. Tässä sarjassa olisi tarkoitus tutkia ja kiinnittää huomiota tähän piilossa olevaan puoleen rakkaudessa.

Edellisissä jaksoissa tutkimme puhtaan raikkaan veden sekä kylmän ja kuuman veden sekoittamisen välineitä ja mahdollisuuksia, likakaivojen ja viemärien maailmaa sekä ilmanvaihdon merkitystä. Viimeksi mietimme tärkeää kysymystä tietoliikennejärjestelmistä, niiden käytöstä ja toiminnasta rakkauden talossa. Kerroin viimeksi, että kaikissa meissä tietoliikenne- ja valvontajärjestelmä on kytketty samaan piiriin valvonta- ja hälytysjärjestelmän kanssa. Näillä kahdella järjestelmällä on sekä yhteys että myös erillinen autonomia. Totesin viimeksi myös, että viestintä rakkauden talossa on helppoa, jos ei tule hälytystä. Hälytykset sotkevat pahiten parisuhteen tietoliikennettä rakkauden talossa. Tässä on ehkä keskeisin syy siihen, että viestintä ei onnistu. Tämän kaksinaisuuden takia isoksi kysymykseksi nousee toisaalta hälytysjärjestelmän kalibrointi ja hallinnointi. Tätä pohdimme edellisellä kerralla. Nyt mietimme asiaa toisen kuvan kautta. Siinä isoksi kysymykseksi nousee ratsastajan ja hevosen yhteispeli ja tuntemus toistensa suhteen.

Edellisessä jaksossa puhuttiin asioiden pilkkomisesta ja skaalaamisesta suhteessa aikaan ja voimavaroihin. Tähän lopuksi ajattelin vielä jakaa kanssasi sen, mitä kutsun itseilmaisun kultaiseksi säännöksi. Olen nyt kököttänyt pariterapiahuoneessa viimeiset viisitoista vuotta ja kuunnellut lukemattomia pareja. Tämä itse keksimäni perussääntö on tuntunut jotenkin mielekkäältä ja siksi ajattelin sen jakaa vielä tähän mietittäväksi. En kerro sääntöä siksi, että itse olisin jotenkin erinomainen sen noudattamisessa, vaan siksi, että en ole vielä keksinyt mitään kohtaa missä sen noudattamisesta tulisi jotakin huonoa. Päinvastoin, siellä missä sitä ei osata tai muisteta noudattaa,ongelmat alkavat yleensä kasaantua. Mikä se siis on se itseilmaisun kultainen sääntö?

Aikuisen ihmisen tehtävä on puhua itselleen tärkeistä asioista ääneen rakentavasti vuorovaikutuksessa.

A) Pitää puhua – Pitääkö aina puhua? Ei aina pidä puhua. Mutta jos on itselle tärkeitä asioita, pitää puhua. Jos ei puhu, panee toisen arvailemaan.

B) Pitää puhua itselle tärkeistä asioista ääneen. Ei riitä, että miettii mielessään – Jos ei itse puhu, niin kuka muu puhuu niistä? Aivan. Ei kukaan. Tässä tarvitaan tietenkin itsetuntemusta. Tarvitaan kykyä kuulostella sitä, mitä sisällä tapahtuu ja kuulla se ensin itse, että siitä voi sitten puhua toisille. Ihmiset ovat tässä vähän kahdenlaisia ja se ei aina helpota juttua.

Toiset ovat enemmän ekstroverttejä, mikä tarkoittaa kartallani sitä, että he alkavat kyllä puhua yleensä ääneen. He puhuvat ääneen, jotta ne saisivat itselleen (ja ehkä myös toisille sitten, mutta ensin siis itselleen) selväksi sen, mitä he oikein mistäkin asiasta ajattelevat kenties ja miksi.

Toiset taas ovat enemmän introvertimpia ja taas ainakin minun kartallani se tarkoittaa sitä, että toisin kuin ekstrovertit, he haluavat ensin ihan keskenään selvittää itselleen, mitä he ajattelevatasioista. Kun he sitten ovat keskenään selvittäneet itselleen asian, he sitten kertovat lopputuleman toiselle tai toisille. Tämä erilaisuus ei ole hyvä tai paha vaan lähinnä ja vaan prosessin ja rakkauden infran erilaisuutta. Se erilaisuus voi kuitenkin tuottaa hankaluuksia, jos sitä osaa infrasta ei tunneta ja tunnisteta itsessä ja toisessa.

C) Pitää puhua itselle tärkeistä asioista ääneen rakentavasti. Tässä sitä on sitä opettelua. Jotta voi puhua itselleen tärkeistä asioista ääneen rakentavasti, pitää olla rohkeutta ja nöyryyttä.

Ilman rohkeutta ihmiset vaikenevat väärässä kohdin. Alkavat suojella itseään ja toisiaan. Tämän suojelun ongelma on, että ihmiset suojelevat valitettavasti joskus suhteensa hengiltä. ”Kasvoimme erilleen” tapahtuu hyvin usein juuri suojelun nimissä. Siksi tarvitaan rohkeutta. Aina kun puhut itselle tärkeistä asioista ääneen rakentavasti, sinä voit sen tehdä. Se ei voi syvimmiltään vahingoittaa toista, jos puhut itsellesi tärkeistä asioista ääneen rakentavasti.

Mutta tarvitaan myös nöyryyttä. Nöyryyden perusidea on siinä, että puheemme on vajavaista, silloinkin kun se on rakentavaa. Pitää suostua vuoropuheluun. Kuuntelemaan, mitä toinen sanoo, miten hän ymmärtää sinut ja ajatuksesi. Vuoropuhelun tai vuorovaikutuksen perusasia ovat vuorot. Yksi suuri ongelmien aiheuttaja on se, että kun puhe kiihtyy, vuorot häviävät. Vuorot häviävät myös mykkäkoulussa.

Siksi aikuisen ihmisen tehtävä on puhua itselleen tärkeistä asioista ääneen vuorovaikutuksessa.

Entäpä sitten, jos on hiljaista? Kenen tehtävä on aloittaa?

Vastaus on: aikuisen ihmisen. Ole sinä se aikuinen ihminen tänään. Opettele sitä miten puhut itsellesi tärkeistä asioista ääneen rakentavasti vuorovaikutuksessa. Et ehkä aina onnistu tai osaa, mutta et voi myöskään köyhtyä. Voit oppia jotain tärkeää, joka on aina ja kaikkialla jatkossa käytettävissäsi.