Rakkauden talossa – Osa 15 – Pientä puhetta pariskunnille

Rakkauden talon infrastruktuuri – Säilytysjärjestelmät ja niiden mielekäs käyttö

Pariskuntien rakkauden talossa on siis jokin samanlainen ulottuvuus ja infrastruktuuri kuin ovat viemärit ja putket ja sähkökaapelit tavallisessa talossa. Nuo perusrakenteet mahdollistavat paljon asioita, mutta niihin ei tule kiinnitettyä kovin paljoa huomiota niin kauan kun ne ei ihan pahasti mene epäkuntoon. Tässä sarjassa olisi tarkoitus tutkia ja kiinnittää huomiota tähän piilossa olevaan puoleen rakkaudessa.

Edellisissä jaksoissa tutkimme puhtaan raikkaan veden sekä kylmän ja kuuman veden sekoittamisen välineitä ja mahdollisuuksia, likakaivojen ja viemärien maailmaa sekä ilmanvaihdon merkitystä. Viimeksi mietimme tärkeää kysymystä tietoliikennejärjestelmistä, niiden käytöstä ja toiminnasta rakkauden talossa. Kerroin viimeksi, että kaikissa meissä tietoliikenne- ja valvontajärjestelmä on kytketty samaan piiriin valvonta- ja hälytysjärjestelmän kanssa. Näillä kahdella järjestelmällä on sekä yhteys että myös erillinen autonomia. Totesin viimeksi myös, että viestintä rakkauden talossa on helppoa, jos ei tule hälytystä. Hälytykset sotkevat pahiten parisuhteen tietoliikennettä rakkauden talossa. Tässä on ehkä keskeisin syy siihen, että viestintä ei onnistu. Tämän kaksinaisuuden takia isoksi kysymykseksi nousee toisaalta hälytysjärjestelmän kalibrointi ja hallinnointi. Tätä pohdimme edellisellä kerralla. Nyt mietimme asiaa toisen kuvan kautta. Siinä isoksi kysymykseksi nousee ratsastajan ja hevosen yhteispeli ja tuntemus toistensa suhteen. Puhuin myös asioiden pilkkomisesta ja skaalaamisesta suhteessa aikaan ja voimavaroihin. Viime kerralla jaoin itseilmaisun kultaisen säännön kanssanne.

Ehkä on syytä puhua lopuksi myös jotain rakkauden talon säilytysjärjestelmistä. Ensimmäinen huomio asiassa on jo tullut sanotuksi aiemmin. Kukin meistä kantaa historiaansa mukanaan. Meillä on siis olemassa säilytysjärjestelmä itsessämme. Mukanamme kulkee se, mikä on ollut arvokasta ja tärkeää, mutta myös paljon turhaa painolastia ja roinaa. Samaan tapaan kun kaksi ihmistä muuttavat ensimmäistä kertaa yhteen, he joutuvat konkreettisten tavaroidensa kanssa tekemään inventaariota, samaan tapaan he joutuvat tai heidän olisi hyvä tehdä inventaariota myös henkisen perintönsä suhteen. Henkinen perintö voi tuottaa nimittäin enemmän hankauksia kuin se konkreettinen tavara, jolle kyllä löydetään joku paikka lopulta.

Mutta asia ei ole valmis yhdellä kerralla. Kun elämän tilanne muuttuu, myös kuvakulma ja tilanne pariskunnilla muuttuu hyvin yleisesti. Täytyy tehdä uutta inventaariota ja lajittelua yhä uudestaan. Tällaisia kohtia, missä uuden inventaarion tekeminen usein ajankohtaistuu ovat muun muassa lasten syntymä, tietyt ikävaiheet, töiden muuttuminen ja tiettyjen ikävaiheiden saavuttaminen tai mahdollinen talon rakentaminen.

Lasten syntymä sisältää leegion inventoitavia asioista. Niitä on niin käytännöllisissä asioissa, kuin kasvatuksellisissa tai hoidollisissakin asioissa. Mutta myös parisuhde joutuu inventaarion keskelle. Miten aikaa ja voimavaroja jaetaan lasten ja parisuhteen kesken? Vastaukset näihin löytyvät kunkin meistä sisäisistä komeroista. Niitä olisi hyvä tuoda päivänvaloon ja yhteiseen keskusteluun. Sama asia toistuu lasten kasvaessa. Miten kodin asiat järjestetään sitten, kun lapset ovat isompia? Millainen rooli lapsilla on kotitöissä? Mitä heiltä odotetaan? Kullakin on komerossaan omat ideansa näihin asioihin. Siksi on syytä aika ajoin pysähtyä ja tutkia omia komeroitaan ja etsiä sieltä yhteiselle pöydälle näkyviin näitä erilaisia arvostuksia ja käytäntöjä, jotka muuten jäävät piiloon tai hankaavat.

Moni pari kohtaa sellaisiakin tilanteita, joihin komerosta ei löydy oikein mitään hyvää ideaa. Itse kullekin voi tulla hankalia paikkoja tai kriisejä, joissa sormi menee suuhun ja äitiä tulee ikävä.

Neuvottomuus on yksi ihmisen perustava olemisen tapa. Neuvottomuudessakin on melkoinen ero silloin jos siinä ei ole yksin.
Vuosia sitten, kun tyttäreni oli ehkä 17-vuotias, havahduin huomaamaan, että en ollut kohdannut häntä oikeasti pitkään aikaan. Kun heräsin ajatukseen, ajattelin kokeilla tehdä asialle jotain. Niinpä soitin hänelle siitä paikasta Kulosaaren metroasemalta. Sain hänet kiinni ja lyhyiden niitä näitä puhumisten jälkeen sain kakaistuksi ulos seuraavan lauseen. ”Mä haluaisin olla sun kaa, mutta mä en tiedä yhtään, miten se tehdään.” Viisas tyttäreni vastasi tähän pienen tauon jälkeen: ”En mäkään tiedä, mutta yritetään yhdessä.”

Sittemmin olen monesti palannut tähän tyttäreni viisaaseen vastaukseen. Elämä rakkauden talossa ei ole sitä, että aina tiedetään vanhasta muistista mitä pitää tehdä tai että osataan tehdä jotain järkevää heti. Elämä vajaana ja syntisenä ihmisenä rakkauden talossa on elämää armon varassa. Tarvitaan isompi rakkaus, kuin meidän ihmisten rakkaus. Tarvitaan Jumalan rakkaus ja armo avuksi oikeaan aikaan. Mutta sen armon keskellä tarvitaan myös tätä tyttäreni esiin nostamaa viisautta. ”En mäkään tiedä, mutta yritetään yhdessä.” Kun ihmiset muistavat asettua yhdessä etsimään tietä eteenpäin, kaikenlaisista ongelmista voidaan päästä eteenpäin. Tämä on ihmisen osa. Ja kun ihminen pääsee ihmisen paikalle suhteessa Jumalaan ja toisiin ihmisiin, silloin rakkaudella ja elämän tarkoituksella on tila tulla esiin rakkauden talossa.