Rakkauden talossa – Osa 6 – Pientä puhetta pariskunnille

Rakkauden talon infrastruktuuri – sähköjärjestelmät ja niiden toimivuus


Pariskuntien rakkauden talossa on siis jokin samanlainen ulottuvuus ja infrastruktuuri kuin ovat viemärit, putket ja sähkökaapelit tavallisessa talossa. Nuo perusrakenteet mahdollistavat paljon asioita, mutta niihin ei tule kiinnitettyä kovin paljoa huomiota niin kauan, kun ne eivät ihan pahasti mene epäkuntoon. Ja jos tai kun ne menevät epäkuntoon, niin elämästä kuin rakkaudestakin tulee työlästä, hankalaa ja kurjaa. Rakkauden tila tulla esiin hankaloituu ja estyy, jos rakkauden talon perusrakenteet ovat huonossa kunnossa tai toimimattomat. Rakkauden taloa tutkimalla voimme huomata, että myös rakkaudella on siis oma infranstruktuurinsa eli omat perusrakenteensa, joihin ei aina tule kiinnitettyä riittävästi huomiota. Tässä sarjassa olisi tarkoitus tutkia ja kiinnittää huomiota tähän piilossa olevaan puoleen rakkaudessa.

Todella iso kysymys nykyaikaisessa talossa on se, että sähköt toimivat ja sitä on riittävästi saatavissa eri paikoissa. Sulakkeet pitää olla sellaiset, että ne kestävät sen kuormituksen, joka kussakin tilassa on tarjolla. Vastaavalla tavalla rakkauden talossa on tärkeää sekä riittävän virran saaminen eri huoneisiin että sulakkeiden kuormituksen kestävyys. Aika moni pari perheneuvonnassa kamppailee joko proppujen palamisen tai vähävoimaisuuden kanssa. Virta ei meinaa riittää. Siksi näitä asioita on syytä pohtia niin yleisellä tasolla kuin myös kunkin parin keskenään - ja yhä uudestaan. Mitä voisi siis tehdä, että virtaa olisi riittävästi? Ensimmäisenä on jonossa tietenkin se itsestä huolen pitämisen lista, joka yleensä on kaikissa vaivoissa se ensimmäinen asia. Pidätkö siis itsestäsi ja omasta hyvinvoinnistasi huolta?

Tunnetun vertauksen mukaan ensin täytyisi laittaa lentokoneessakin happilaite omalle naamalle, ennen kuin alkaa muita auttamaan. Hyvin usein tämä periaate kuitenkin unohtuu ja siitä seuraa ongelmia. Ihmiset saattavat jakaa itsensä niin moneen hyvään ja kauniiseen, että itselle ei enää jää kuin luu kouraan. Toinen vastaava on, että ihmiset jakavat itsensä ja voimansa töihin sekä lapsille niin, että puolisolle jää sitten lähinnä tyhjiin puristettu rätti, joka ei koe olevansa kovin kaunis tai nätti. Jos molemmat puolisot tällä tavoin ulosmittaavat niin aikansa kuin voimansakin työmaailmassa, on aika ymmärrettävää, ettei mitään virtaa jää enää parisuhdetta varten rakkauden taloon. Ollaan joko tyhjiä tai sitten palaa proput, koska odotukset ja niihin varattu todellisuus eivät kohtaa toisiaan - muuten kuin pettymyksen salaman purkauksina.

Yksi tärkeä ja jatkuvasti ylläpidettävä taito on siis oppia sellaista virranjakelua, joka on sopivaa ja kestävää, niin että virtaa riittää ja jännite pysyy sopivana. Käytännössä yksi tärkeä asia tässä on oppia hallinnoimaan aika- ja voimavararesursseja. Tämä asia ei ole aina ihan helppo. Työelämä tuo siihen omat haasteensa, mahdolliset lapset omansa, harrastukset ja lasten harrastukset vielä omansa. Perusidea ajan ja voimavarojen suhteen on se, että käytettävissä on vain yksi elämä kullakin. Ei siis ole olemassa viittä elämää, niin että yksi 100% olisi töihin, yksi lapsille, yksi harrastuksiin ja niin sanotuksi omaksi ajaksi, yksi kotitöitä varten ja yksi puolisolle. On vain yksi elämä, on vain yksi 100% - silloin kun ollaan terveenä ja kunnossa. Se pitää oppia jakamaan rakkauden talon eri huoneisiin niin, että virtaa riittää tarpeellinen määrä kaikkialle. Jos kaikki sähkö on käytössä keittiössä, lastenhuoneeseen ei jää mitään. Tai jos kaikki virta on lasten viihdyttämisessä, makuuhuoneessa voi olla pimeää ja kylmää yli tarpeen.

​​​​​​​Klassinen tarina kertoo konsultista, joka näytti kuulijoilleen isoa lasista maljakkoa, joka oli täynnä suuria kiviä. Hän kysyi kansalta: ”Onko maljakko täynnä?” Joku ehdotti, että kyllähän se on. Silloin konsultti otti laatikollisen soraa ja kaatoi sen maljakkoon. Sen jälkeen hän kysyi: ”Onko se nyt täynnä?” Tässä vaiheessa moni alkoi jo ehdottaa, että eihän se varmaan vielä ole. Tämän konsultti vahvisti oikeaksi, kaatamalla laatikollisen hiekkaa maljakkoon. Taas hän kysyi: ”Onkohan se nyt täynnä?” Ei ole, huusi joku. Ja niin konsultti otti kannun ja kaatoi vettä maljakkoon niin, että maljakko tuli täyteen. Lopuksi hän kysyi: ”Mikä mahtaa olla tarinan opetus?” Joku ehdotti, että vaikka kuinka näyttäisi kalenteri täydeltä, sinne aina mahtuu vielä yksi palaveri. Konsultti sanoi tähän, että ”EI, tämä ei ole tarinan opetus”. Tarinan opetus on, että jos haluat saada isot kivet maljakkoon, ne pitää laittaa sinne ensimmäisenä. Muuten ne eivät mahdu sinne ollenkaan. Aina tulee jotain silppua ja sälää, joka täyttää tilan. Siksi tärkeät ja isot asiat pitää laittaa ensimmäisenä kalenteriin. Mutta tässäkään ei ole kaikki.
​​​​​​​
Rakkauden talossa pitäisi pystyä olemaan myös jouten. Tarvitaan tyhjää ja joutilasta tilaa ja aikaa. Tarvitaan aikaa palautumiseen ja samalle aaltopituudelle asettumiseen. Kaikki ei rakkaudessa toimi kuin sähköt talossa katkaisijasta kääntämällä. Tyhjä tila ja akkujen lataaminen on siis myös tärkeää ja tarpeellista. Miten tämä siis voisi tapahtua? Tarvitaan jonkin verran säännöllistä yhdessä suunnittelua sekä ajatusten ja kokemusten vaihtamista. Pitää opetella kuuntelemaan myös itseään, omia tarpeitaan ja rajojaan, että niistä voi sitten puhua myös toiselle. Milton H. Erikssonin ajatuksen mukaan ”kaikki on kokeilemista”. Asioita ei voi tietää lopullisesti ja loppuun asti, eikä niitä voi tietää koko elämää varten etukäteen, koska elämä, itse ja toinen kaikki ovat muutoksen alaisia. Siksi pitää opetella tutkimaan omaa ja yhteistä tilannetta sekä neuvottelemaan siitä toisen kanssa. Pitää oppia tekemään rajattuja suunnitelmia ja kokeilusopimuksia rajatuiksi ajoiksi. Pitää myös opetella seuraamaan, miten asiat menevät ja mitä niissä on kenenkin kannalta hyvää ja miksi tai jos ei ole miksi ei ole? Käytännöllinen kysymykseni kuuluukin: oletteko sinä ja kumppanisi jo tehneet tätä? Mihin teidän aikanne ja voimavaranne kuluvat?